Mokk, Norja

Lintujen metsästys Norjan tuntureilla:
"Tärkeintä on luonto, saalis on vain bonusta"

Norjalainen tunturimaailma on ainutlaatuisen kaunista ja tarjoaa salaperäisiä säävaihteluita ja jännitystä metsästykseen. Rune Fossum ja Pål Malmö kulkevat Gaulstadsfjelletissä Norjassa kuin kotonaan, mutta pitävät metsästystä enemmänkin tapana samoilla metsässä kuin ruuan hankkimisretkenä.

Tehdään vaellusta läpi vuodenaikojen.Tunturissa vallitsee ensin lämmin ja aurinkoinen syksy. Sitten tulee talvi ja paljon lunta, mikä haittaa näkyvyyttä. Sitten kevät, säteilevän raikkaana. Kaikki on kuin elokuvassa.
- Kun lunta alkaa tulla, olemmekin alhaalla metsissä jonkun aikaa, kertoo Rune Fossum. Siellä lämpötila on alhaisempi, minkä ansiosta lumen sijasta sataa vettä ja sen myötä näkyvyyskin on vähän parempi.

Paikka missä olemme on Furudalen, mikä on ehdoton metsästysalueen keskuspaikka Norjan laajoilla Gaulstadsfjelletin metsästysalueilla. Rune on liikkeellä yhdessä metsästyskumppani Pål Malmöön kanssa metsästämässä lintuja, lähinnä teerejä. He kulkevat sujuvasti läpi metsän haulikot olallaan. Miehet yrittävät kiertää tuulta niin että linnut eivät saisi ihmisten hajuja. Luotamme huoletta Heddaan, hyvin koulutettuun metsästyskoiraan, joka vainoaa linnut.

Ennen kuin jätämme auton kiemurtelevalle tunturitielle puetaan Hedda-koiralle oranssi liivi ja GPS-lähetin. Sen ansiosta Rune, koiran omistaja ja kasvattaja, on yhteydessä koiraan ja huomaa kuinka Hedda liikehtii lintuja etsien.
- Kun koira on saanut vainun lähettyvillä olevasta linnusta se pysähtyy ja antaa täten signaalin että on löytänyt jotakin, selittää Rune. Jos koira on lähellä näen sen itse, mutta jos koira on vähän kauempana on GPS-lähettimestä apua.
- Vasta kun tulen näkyville annan Heddalle komennon pelästyttää lintu, jolloin se nousee lentoon ja silloin minä ammun. Samanaikaisesti vedän koiran pois tilanteesta ettei se jää ampumisen tielle.

Lintujen metsästyskausi on jatkunut jo muutaman viikon ja Rune sekä Pål ovat metsässä lähes päivittäin sekä yhdessä että erikseen. Molemmat ovat metsän miehiä ja ovat järjestäneet elämänsä niin että heillä on mahdollisuus olla luonnossa mahdollisimman paljon. Paul toimii metsänhoitaja kunnan metsissä Ångdalsbruketissa, jossa hän huolehtii kaikesta aina metsänhoidosta metsämatkailuun. Rune on maanviljelijä, koiranjanjalostaja ja hän pitää koirahoitolaa ja hän on aina valmis lähtemään koirineen ja pyssyineen metsälle.
- Mutta oikeasti, olen suurimman osan aikaa ulkona treenaamassa koiria ja vietän siksikin aikaa metsässä, kertoo Rune. Sekä kalastaessa että metsästyksessä on saalis aina bonusta.

Menemme metsään ja tunturiin. Maasto on vaihtelevaa, yhtäkkiä tulee suoaluetta missä havupuut kumartuvat yllemme. Joissakin kohdin Hedda näyttää asettuvan paikoilleen, mutta se osoittautuikin vääräksi hälytykseksi. Sitten yhtäkkiä Rune jähmettyy, koska Hedda on löytänyt jotakin. Hän hiipii koiran taakse ja antaa komennon. Kun Hedda haukkuu ja männynoksat rasahtelevat räpyttelee teerilintu ilmaan. Silloin Rune laukaisee ja muutamassa sekunnissa sinkoutuu lintu alas maahan, jonka jälkeen Hedda tietysti saapuu paikalle hakemaan palkkion ja käy sitten noutamassa linnun. Hyvin kontrolloitua - ja äärimmäisen jännittävää. Adrenaliinit nousevat kehossamme.

Jälkeenpäin pidetään paussi ja nautitaan termoskannukahvia ja popsitaan maastotöyräällä keksejä. Teeri on musta valkoisine höyhensulkineen ja sillä on suuret punaiset kulmakarvat. Rune sanoo, että linnulla oli hyvä elämä ja kivuton kuolema.
- Toisin kuin monet eläimet jotka kärsivät esimerkiksi huonoista talliolosuhteista ja kauheista teurastuskuljetuksista on metsästys siihen verrattavissa eettinen ja kestävä tapa saada lihaa, hän sanoo, paljastaen samalla että hän on vieraillut McDonalds vain kerran elämässään - ja piti kokemustaan ikävänä.

Metsästä vaihdammekin Kristin Watland-Delbekkiin, joka on tunturitilallinen ja toimii turistiemäntänä Mokkin alueella oleville metsästysmaille. Mokk tarkoittaa saameksi kiertotietä ja se sijaitsee kätkeytyneenä lumisten tuntureiden keskelle. Kristin voi todellakin sitä mieltä että hän ja hänen perheensä ovat tosiaankin valinneet hyvin syrjäinen paikka asuakseen.
- On hienoa, että paikka on niin eksoottinen että ihmiset haluavat tulla katsomaan paikkaa turisteina. Tämän vuoksi me tapaamme täällä paljon ihmisiä, nauraa Kristin. Samalla hän ottaa tottunein ottein käsiinsä teerin joka kohta roikkuu mureutettavaksi eteisen kuistilla.

Kristin loihtii esiin linnun, joka ammuttiin toissapäivänä ja minkä hän käristää kevyesti voissa ja täyttää sen sitten pekonilla ja kuivatuilla luumuilla. Sitten lintu kääritään vielä pekoniin jotta se pysyy mehukkaana ja koko paketti kiinnitetään puuvillanarulla. Kolme tuntia myöhemmin, kun sitä on paistettu 60-asteisessa uunissa, tulee uunista ruoka-annos joka maistuu ihanalta.
- Mutta teidän täytyy testata myös minun hirvenlihapizzaano, kehoittaa Kristin joka haluaa tuoda perinteisiä raaka-aineita nykyajan ruoanlaittoon. Sen vuoksi hän on ostanut siirrettävän, puulämmitteinen pizzauunin, joka nytkin pihisee pihamaalla.

-Ja se on ollut kannattava hankinta. Turistit ja vieraat ovat hyvin tietoisia siitä, mistä ruoka tulee ja miten se on valmistettu. Mitä enemmän ihmiset matkustavat ympäri maailmaa, sitä enemmän he ovat kiinnostuneita aina kunkin paikkakunnan paikallisista ruuista. Itse hän ja hänen miehensä Kjell tehneet lukuisia pitkiä matkoja muun muassa Intiaan, Latinalaiseen Amerikkaan ja Sri Lankaan - ja ovat tuoneet mukanaan kulinaarisia vaikutteita kotiin Mokkiin.

- Täällä Pohjoismaissa, ja erityisesti tunturissa, meillä on loistavia raaka-aineita, sanoo Kristin ja mainitsee esimerkiksi sienet, yrtit, jänikset, linnut, peura ja etenkinkin hirvenlihan, jota hän ostaa paikalliselta metsästysseurueelta.

- Se missä pohjoismainen keittiö erottuu muusta maailmasta on luonnonvaraisuus; norjalainen teeri saa oman erityisen ja ainutlaatuinen makunsa juuri siitä luonnosta missä se elää. Mitä enemmän laitan ruokaa sitä tarkemmaksi on tullut se että kaikki raaka-aineet ovat lähialueelta. En näe mitään järkeä ruuan kuljettamisessa tänne, kun meiltä löytyy kaikki tästä läheltä.

Hämärä laskeutuu tunturiin. Sisällä talossa lämmittelemme jalkojamme takkatulen ääressä, ja syödä luonnon antimia samalla kun Kristin pohtii kaikkia niita vaihtoehtoja miten pohjoismaiset kokkaustaidot nostetaan uusille ulottuvuuksille. Rune ja Pål hyvästelevät ja huomenna he ovat taas tunturissa.

Tietoa:

Mokkin maatila sijaitsee 40 km päässä Steinkjeristä, joka on Norjan maantieteellinen keskipiste. Mokk on erinomainen tukikohta kalastusretkille, metsästysmatkailuun ja patikointiin tunturissa. Steinkjerissä on huoneita yöpymiseen. Katso lisää www.mokk.no.